Yksinäisyys ei ole vain tunne, vaan kansanterveysongelma

Jopa joka kolmas ikääntynyt tuntee itsensä ajoittain yksinäiseksi. Yksinäisyys ja sosiaalinen eristäytyneisyys ovat tutkimusten mukaan yhteydessä vakaviin terveyshaittoihin.

Yksinäisyys ja sosiaalinen eristäytyneisyys on tutkimuksissa yhdistetty muun muassa sydän- ja verisuonisairauksiin, masennukseen ja muistisairauksiin. Yksinäisyyden on havaittu olevan yhteydessä myös kohonneeseen kuolleisuuteen.

Yhteys terveyteen on monisyinen: yksinäisyys voi kuormittaa hyvinvointia, mutta myös terveyden heikkeneminen ja toimintakyvyn muutokset voivat vaikeuttaa sosiaalisten suhteiden ylläpitämistä.

”Yksinäisyys ja sosiaalinen eristyneisyys ovat yhteydessä sekä fyysisen terveyden että mielenterveyden ongelmiin. Kyseessä on kansanterveysongelma”, sanoo Itä-Suomen yliopiston apulaisprofessori Siiri-Liisi Kraav.

Yksinäisyys ja eristäytyneisyys eivät ole sama asia

Yksinäisyys on kokemus siitä, etteivät ihmisen ihmissuhteet vastaa hänen tarpeitaan. Sosiaalinen eristäytyneisyys puolestaan tarkoittaa vähäisiä sosiaalisia kontakteja. Ilmiöt liittyvät toisiinsa, mutta eivät tarkoita samaa asiaa.

Yksinäisyys perustuu ihmisen omaan kokemukseen, kun taas sosiaalista eristäytyneisyyttä arvioidaan kontaktien määrän perusteella. Pelkkä kokemus omasta tilanteesta ei aina kerro siihen liittyvistä terveysriskeistä.

”Vertailevien tutkimusten mukaan sosiaalinen eristäytyneisyys voi olla terveydelle haitallista, vaikka henkilö ei kokisi yksinäisyyttä”, Siiri-Liisi Kraav sanoo.

Yksinäisyys ja terveyden heikkeneminen voivat näin muodostaa kierteen, jossa hyvinvoinnin ongelmat ja sosiaalisten kontaktien väheneminen vahvistavat toisiaan.

Yksinäisyys ei aina näy ulospäin

Tutkimustiedon lisäksi yksinäisyys näkyy konkreettisesti ikääntyneiden arjessa. Ikäihmisten kotona asumista tukevassa Kotona Asuenissa kohdataan päivittäin ihmisiä, joiden hyvinvointiin yksinäisyys ja sosiaalisten kontaktien vähentyminen vaikuttavat monin tavoin.

”Ikäihmisellä voi olla ympärillään ihmisiä ja silti kokemus yksinäisyydestä. Yksinäisyys jää helposti piiloon, jos sitä arvioidaan vain ulkoisten tekijöiden perusteella. Siksi yksinäisyydestä pitäisi uskaltaa keskustella nykyistä avoimemmin”, sanoo Kotona Asuenin Anni Helanti.

Yksinäisyys voi heijastua arjen aktiivisuuteen, liikkumiseen ja osallistumiseen. Myös toimintakyvyn heikkeneminen ja mahdollisuuksien väheneminen voivat kaventaa sosiaalisia suhteita. Esimerkiksi liikkumisen vaikeudet tai läheisen menetys voivat vähentää luontevia kohtaamisia muiden ihmisten kanssa.

Yksinäisyyden tunnistaminen vaatii siksi herkkyyttä sekä läheisiltä että ammattilaisilta. Aina ei riitä, että kysytään, onko ihmisellä seuraa. Tärkeää on myös kuunnella, millaiseksi hän itse kokee elämänsä ja kaipaako hän siihen lisää yhteyttä muihin ihmisiin.

Arjen kohtaamisilla on merkitystä

Yksinäisyyden vähentämiseen ei ole yhtä ratkaisua, joka sopisi kaikille. Merkitykselliset ihmissuhteet, mahdollisuus osallistua yhteiseen tekemiseen ja kokemus osallisuudesta voivat kuitenkin tukea hyvinvointia.

Myös tavalliset arjen tilanteet, kuten ulkoilu, keskustelu ja yhteiset askareet, voivat tarjota mahdollisuuksia kohtaamisiin ja ylläpitää yhteyttä ympäröivään maailmaan.

”Jo pienilläkin kohtaamisilla voi olla suuri merkitys. Säännöllinen yhteydenpito läheisiin, mahdollisuus osallistua yhteiseen tekemiseen sekä kokemus siitä, että tulee arjessa nähdyksi ja kuulluksi tukevat hyvinvointia monin tavoin”, Kotona Asuenin Anni Helanti sanoo. 


Yksinäisyys ja sosiaalinen eristäytyneisyys

  • Yksinäisyys on kokemus siitä, etteivät ihmisen sosiaaliset suhteet vastaa hänen tarpeitaan.

  • Sosiaalinen eristäytyneisyys tarkoittaa vähäisiä sosiaalisia kontakteja.

  • Yksin asuminen ei automaattisesti tarkoita yksinäisyyttä.

  • Terveysvaikutukset: yksinäisyys ja sosiaalinen eristäytyneisyys ovat tutkimusten perusteella yhteydessä muun muassa mielenterveyden ongelmiin, sydän- ja verisuonisairauksiin sekä kohonneeseen kuolleisuuteen.

  • Sosiaalinen eristäytyneisyys voi olla terveydelle haitallista myös silloin, kun ihminen ei itse koe olevansa yksinäinen.

  • Riskitekijät: ikääntymiseen liittyvät toimintakyvyn muutokset ja läheisten menetykset voivat kaventaa sosiaalisia suhteita ja lisätä yksinäisyyden riskiä.

Lähteet:

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL), Terve Suomi -tutkimus 2024.
Tilastokeskus 2022. Elinolotilasto.
Kraav, Siiri-Liisi (2025): ”Voiko yksinäisyyteen ja ulkopuolisuuteen kuolla?” Teoksessa Miksi ihminen tarvitsee toisia? Laumavietti ihmisen ydintarpeena. Santalahti.

 
Seuraava
Seuraava

Muistisairaus ei vienyt elämäniloa – hoivanantajan muistoja yli vuosikymmenestä Helgen kanssa