Hoito vai hoiva – miksi erolla on väliä?

Julkisessa keskustelussa ja arkipuheessa sanat hoito ja hoiva menevät usein sekaisin. Niitä käytetään rinnakkain, ikään kuin ne tarkoittaisivat samaa asiaa. Arjessa – ja erityisesti ammatillisissa yhteyksissä – sanojen sisällöllisellä erolla on kuitenkin suuri merkitys.

Hoito tarkoittaa ammatillista, usein lääketieteellistä tai sairaanhoidollista osaamista vaativaa työtä. Se kuuluu koulutetuille ja laillistetuille ammattilaisille.

Hoiva taas on jotakin muuta – ja samalla jotakin hyvin tuttua meille kaikille. Hoivaa tapahtuu jatkuvasti perheissä, parisuhteissa ja ystävien kesken. Se on huolenpitoa, läsnäoloa ja arjen sujumisen tukemista: aterioita, seuraa, apua kodin askareissa ja turvallisuuden tunnetta.

Hoivaa voi saada julkisena palveluna tai ostaa yksityisesti – aivan kuten hoitoa. Ja vaikka ammatillinen hoito on monelle elintärkeää, hoivan tarve on määrällisesti huomattavasti suurempi. Sitä tarvitsevat runsaasti esimerkiksi lapset, vammaiset ja iäkkäät ihmiset.

Keskustelu, josta puuttuu yksi näkökulma

Hoivataakasta puhuttaessa julkinen keskustelu keskittyy usein hoitajapulaan. Kysytään, onko sote-ammattilaisia riittävästi ja miten he jaksavat.

Harvemmin pysähdytään kysymään: tarvitseeko kaiken hoivan olla ammattihoitajien tekemää?

Onko todella välttämätöntä, että koulutettu sairaanhoitaja keittää puuroa, siivoaa tai pyykkää ympärivuorokautisessa palveluasumisessa? Tai että omaishoitajan vapaan ajaksi muistisairaan seurana voi olla vain terveydenhuollon ammattilainen?

Hoivatyössä on paljon tehtäviä, jotka eivät tosiasiallisesti vaadi hoitajan koulutusta, mutta joissa sitä silti usein nimellisesti edellytetään. Samalla hoitajien aikaa kuluu työhön, jossa heidän erityisosaamisensa ei ole välttämätöntä.

Entä jos hoiva nähtäisiin laajemmin?

Olisiko järkevää kohdentaa ammattilaisten työpanos niihin tehtäviin, joissa heidän osaamistaan todella tarvitaan – ja samalla vapauttaa hoivaa tehtäväksi myös muille?

Hoivaa voivat antaa ihmiset eri taustoista ja ammateista. Samat ihmiset, jotka huolehtivat läheisistään kotona, voivat tehdä sitä myös osana työtään.

Vaikka hoiva ei ole sairaanhoitoa, se ei tarkoita, että se olisi työnä sattumanvaraista tai osaamatonta. Esimerkiksi Kotona Asuen Seniorihoivan hoivanantajat on valittu huolella, käyvät läpi monivaiheisen koulutusohjelman, ja heidän osaamistaan kehitetään jatkuvasti. Tämä antaa valmiudet kohdata myös ikääntymisen mukanaan tuomia erityistarpeita.

Hoiva osana kestävää arkea

Kun hoito ja hoiva erotetaan toisistaan selkeämmin, molemmat saavat arvoisensa paikan. Eri tehtäviin erikoistuneet ammattilaiset voivat keskittyä siihen, missä heitä eniten tarvitaan, ja hoiva voi toteutua siihen täysin keskittyen, inhimillisesti, joustavasti ja lähellä arkea.

Lopulta kyse on viisaasta työnjaosta – ja ennen kaikkea siitä, että ihmisistä pidetään hyvää huolta. Tätä ajatusta toteutetaan jo käytännössä monin eri tavoin.

Kotona Asuen Seniorihoivassa hoiva nähdään osana kokonaisuutta. Palvelumme kattavat kaiken sen avun, jota ikäihminen voi arjessaan tarvita. Tavoitteena ei ole pelkkä pärjääminen, vaan turvallinen, laadukas ja mielekäs arki – ja mahdollisuus asua omassa kodissa mahdollisimman pitkään, omannäköistä elämää eläen.

Anni Helanti, palvelujohtaja